Onko teilläkin se yksi lapsi, joka aina tuntuu eniten raastavan omia hermoja konfliktitilanteessa? Muiden kanssa sujuu paremmin, mutta yhden kanssa otetaan aina yhteen? Täällä ainakin hep. Vaikka kaikkia lapsia rakastankin yhtälailla, on aina se yks ja sama lapsi, jonka kanssa ottaa yhteen useammin.
Mikä tahansa konfliktitilanne, asiaa ei saa sovussa selvitettyä. Yritätte alkuun olla ystävällisiä, mutta se kosahtaa aika nopeasti ja löydätte itsenne keskeltä ilmiriitaa nopeammin kuin kuvittelittekaan. Muiden kanssa pinna saattaa kestää vaikka mitä ja parhaasi yrität myös sen kanssa, kenen kanssa olet sotajalalla useammin.
Tajusinpa sitten yksi kerta kaiken univajeen mössöttämillä aivoillani ihan kunnolla vertailla meidän luonteita enemmän. No, ymmärsin aika nopeasti että hitto, kaikki tää sekoilu ja molempien nopeat tulistumiset johtuu vaan ihan siitä, että ollaan tosi paljon samanlaisia. Ollaan just eniten toisiamme muistuttavia ja sen varmasti täytyy olla osasyy tähän. En toki lähde takuuseen että niin on kaikilla, mutta saman on myös mm mun mies huomannut. Hän ottaa taas helpommin yhteen eri lapsen kanssa kuin minä ja tämä lapsonen taas on ihan samaa kastia isänsä kanssa. Jotenkin ihan hassua! 😂
Onni on, että kuitenkin olen myös nopeasti leppyvää sorttia ja samat piirteet on myös lapsilla. Onneksi! Saadaan tosi nopeasti siis sovittua erimielisyytemme ja unohdetaan nopeasti riidat. Koska tokihan niiden tilalle tulee aina sata uutta vänkäystä 😂
Ootteko te huomanneet tälläsiä asioita, vai onks tää joku meidän perheen oma juttu? 😅
Mikä tahansa konfliktitilanne, asiaa ei saa sovussa selvitettyä. Yritätte alkuun olla ystävällisiä, mutta se kosahtaa aika nopeasti ja löydätte itsenne keskeltä ilmiriitaa nopeammin kuin kuvittelittekaan. Muiden kanssa pinna saattaa kestää vaikka mitä ja parhaasi yrität myös sen kanssa, kenen kanssa olet sotajalalla useammin.
Tajusinpa sitten yksi kerta kaiken univajeen mössöttämillä aivoillani ihan kunnolla vertailla meidän luonteita enemmän. No, ymmärsin aika nopeasti että hitto, kaikki tää sekoilu ja molempien nopeat tulistumiset johtuu vaan ihan siitä, että ollaan tosi paljon samanlaisia. Ollaan just eniten toisiamme muistuttavia ja sen varmasti täytyy olla osasyy tähän. En toki lähde takuuseen että niin on kaikilla, mutta saman on myös mm mun mies huomannut. Hän ottaa taas helpommin yhteen eri lapsen kanssa kuin minä ja tämä lapsonen taas on ihan samaa kastia isänsä kanssa. Jotenkin ihan hassua! 😂
Onni on, että kuitenkin olen myös nopeasti leppyvää sorttia ja samat piirteet on myös lapsilla. Onneksi! Saadaan tosi nopeasti siis sovittua erimielisyytemme ja unohdetaan nopeasti riidat. Koska tokihan niiden tilalle tulee aina sata uutta vänkäystä 😂
Ootteko te huomanneet tälläsiä asioita, vai onks tää joku meidän perheen oma juttu? 😅
Me ollaan kanssa huomattu että lapsi jossa on enemmän samoja piirteitä kun itsessä, saa aikaan sen että hänen kanssaan kymmeneen laskut on tavallisempia.
VastaaPoistaMutta jännän huomion olen myös tehnyt, kun meidän teini tuli teini ikään ja ne väännöt on käyty (varmaan vielä jatkuu tän seesteinen tauon jälkeen), niin minä joka olen hänen kanssaan tosi paljon samanlainen, niin ymmärrän häntä myös ihan eri tavalla kun isänsä. Ja nyt he ottavat yhteen herkemmin kun minä ja teini...
VastaaPoistaMeillä sama juttu, mun esikoinen joka on nyt 14v,ja samanlainen kuin minä, ottaa yhteen isänsä kanssa helpommin ja multa liikenee ymmärrystä paremmin. Mut voi kyllä, me tapeltiin monen monta vuotta, enää ei tarvi. Uhmaikä kesti tuolla lapsella noin 2-9v 🙈😁
Ne sanoo että hankala uhmaikä, helppo teini, niin ainakin meillä