Korvikevauvat ei saa läheisyyttä, eikä imetys kuulu julkisille paikoille

Pulloruokittu vauva ei saa mitenkään samaa läheisyyttä, kuin imetyksessä. Mutta hei imetys ei kuulu julkisille paikoille, kyllä jokaisen pitäisi tajuta mennä vessaan piiloon! Noi on sanoja, joihin oikeesti oon törmännyt netissä muiden VANHEMPIEN kirjoittamana. Molemmat tavat kokeneena, on ollut hassua törmätä siihen että ruokit millä tavalla tahansa, siinä on jonkun mielestä jotain väärin. 

Epäonnistuneet imetykset

Mun ekat kaksi kasvoivat korvikkeella ja kolmas ja neljäs rintamaidolla. Neuvoloissa ja synnärillä ohjeistus imetykseen oli paskaa. Koska sitä ei ollut ollenkaan! Siihen pitäisi panostaa aivan hirveän paljon enemmän. Ei voi syyllistää siitä että imetys ei onnistunut, kun ei edes saa kunnon apuja koko hommaan. Mulla ollu hajuakaan mitä pitäis tehdä, kun vauva saa raget keskellä yötä ja sun tissit suihkuaa kuin skumppapullot pitkin sänkyä, sua, vauvan naamaa ja pitkin ihmettelemään noussutta puolison naamaa. 

”Pitäisköhän antaa korviketta? Onkohan vauvalla nälkä vielä? Ehkä multa ei tuu maitoa.” Yleisimmät virheet mitkä tein imetyksen suhteen. Annoin heti pulloa. Annoin ensiksi pulloa. En antanut pulloa tahdistetusti. Jne. Virheitä tehtiin, koska tietoisuus imetyksestä oli olematonta. Se fiilis oli kauhea, mikä tuli kun antoi esim. julkisella paikalla korviketta, tai kertoi siitä muille. ”Ai että. No, onneksi korvikkeet on ihan laadukkaita nykyään.” Tai ”no voi että, mikäs siinä imetyksessä, ootko koittanut tätä tota tai sitä”. Kiitos neuvoista, mutta ne tulee auttamattomasti aivan liian myöhään. ”Äidinmaito on parasta mahdollista ravintoa!” toitotus pahensi myös paljon oloa, vaikka se totta olisikin. Sille on aikansa ja paikkansa koska noita kannattaa sanoa. Se paikka ei ole se, kun kärsit imetyspettymyksestä. 

Imetyspettymys

Mulle imetyspettymys oli niin valtavaa kahden ekan kohdalla, etten voinut katsoa kuvia missä imetän mun korvikevauvoja. Ihan hirveää syyllisyyttä kannoin siitä, että en osannut imettää. Ulkopuolelta (mm taaskin ne facen ryhmät) mulle oli tullut se paine, että täydellisen äitiyden mittari on se, miten ruokit vauvasi, vaikka pääasiahan on se, että se vauva saa ravintoa. Tapahtui se kummalla tyylillä tahansa. 

Onnistunut imetys

Mun 3&4 vauva kasvoivat rintamaidolla. Tämä eka imetystaival oli ihan kauheaa sekoilua. Onneksi sain apua tutulta ja olin ottanut asioista itse selvää jo ennemmin. Nämä neuvot kantoivat niin pitkälle, että tän neljännen kanssa imetys ei ollut mikään ongelma. Edelleen ihmettelen sitä, että jouduin nämä kaikki tiedon itse ottamaan selville. Oon tosin tyytyväinen, että sain kokea myös imetyksen. Se oli mulle tärkeä asia, vaikka en mitenkään nosta sitä jalustalle. 

On jännä huomata, miten korvikemutseja paheksutaan, mutta samalla sitä tapahtuu myös ihan imetyksen suhteen. Ei ole paikkoja imettää missään ja kun rohkaistut vihdoin imettämään vaikka sisäleikkipuiston sohvalla, joku työntekijöistä tulee kertomaan, että siitä on valitettu. Julki-imetys on myös aivan ihmeellinen ongelma monille vielä nykyäänkin, mitä itse en voi käsittää. On ok olla vähäpukeinen ja se saa ylitystä, mutta kun ruokit lapsesi luonnollisella tavalla, olet oksettava ihminen ja sitä verrataan siihen, että eihän miehetkään esittele penistään julkisesti, tai tyrkytä sitä muille. M I T Ä ?! 😂🤦🏼‍♀️ Miks ihmiset on idiootteja?

Loppujen lopuksi ruokit vauvasi millä tahansa tavalla, siinä on jotain väärää aina jonkun mielestä. Mikään ruokintatapa ei nosta ketään ylijumalaksi, tai väheksy toista ruokintatapaa. Pääasia on, että se vauva saa ravintoa. Jos se on se korvike, niin ihan yhtälailla vauva saa läheisyyttä syödessään vanhempansa sylissä, ihan yhtälailla sitä ihokontaktia tulee. Turha tuntea pahaa mieltä siitä. 

Eikä sun edes tarvitse katsoa vauvaa intensiivisesti silmiin koko syöttämisen ajan, vaikka kuka sanois mitä. On ok katsella vaikka sitä puhelinta sillointällöin. Ihan niinkuin silloin jos vauva on rinnalla. Ei se vauva jatkuvasti kaipaa tuijotusta takaisin. Eriasia jos sitä haluaa tehdä, be my guest. Meillä vauvojen maitohetket oli ainoita hetkiä kun sai itsekin hengähtää ja silloin kaivoin myös minä hetkeksi puhelimen kouraan. Ja kun syömiset oli ohi, oli taas aikaa tuijotella toisiamme maailmantappiin asti.