Lapset herättää meissä monenlaisia tunteita. Pääosin niitä rakkaudellisia, mutta myös negatiivisia. Vaikka kuinka sitä yrittäisi olla positiivinen, niin esimerkiksi valvottujen öiden jälkeen elämä on tosi paljon vaikeampaa. Tunteet on suurempia, dramaattisempia. Niitä on vaikeampi käsitellä.
Mitä sitten tapahtuu, jos kukaan ei olekaan jakamassa niitä siinä sun kanssa? Auttamassa arjessa? Ottamassa pois sitä vastuuta harteilta? Tai mitä jos molemmat uuvutte, eikä teillä ole tukiverkostoa?
Oon törmännyt aivan hirveisiin uutisiin nyt. En toki voi sanoa varmasti, että just tämä poikkeustila liittyy asiaan, mutta olen aika varma, että se on ainakin yksi osasyy. Tukiverkosto on olematonta monissa perheissä, koska kontaktit on ajettu ihan alas. Joka paikassa huudellaan siitä, että pitäisi pärjäillä yksin ja hoitaa ne lapset, koska olet ne itse kerran tehnyt.
Ei kukaan voi sanoa että tää olisi kaikille helppoa, ei elämä ole samanlaista jokaisella ihmisellä ja perheellä. Joillakin on enemmän voimavaroja kuin toisilla. Kun sanotaan, että lapset tulisi hoitaa itse kun ne on kerran tehnyt, niin ei se elämä nyt vaan ole noin mustavalkoista.
Elämä yllättää. Voit saada lapsen tai lapsia täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa ja sairastua vaikka masennukseen myöhemmin. Elämässä voi sattua isoja juttuja ennalta arvaamatta joihin ei ole varautunut, tai vaikka olisi, ei välttämättä reagoikaan asioihin niin miten ajatteli.
Tyhmin lause ikinä on sanoa, että pitäisi itse pärjätä kun kerran itse on lapsen/lapset tehnyt. Ei tarvitse pärjätä. Ei tarvitse puskea läpi harmaan kiven. Ei tarvitse hävetä sitä, että ei jaksakaan, vaikka niin kovaa yritti.
On enemmän kuin ok hakea apua, laittaa lapsia hoitoon, lähteä vaan itsekseen välillä tuulettumaan. Sehän on paras asia mitä voi tehdä vaikeassa tilanteessa. Ymmärtää, että nyt en pysty tähän. Poikkeustila tuo toki tähänkin haasteensa, mutta silti esim kotiapu kunnissa on edelleen käytettävissä. Tärkein asia, mitä voit antaa lapsellesi on se turvallinen lapsuus.
Nimenomaa! Vahva aikuinen ja viisas vanhempi on se joka sanoo myös silloin kun ei jaksa ja osaa pyytää apua! Ei tarvitse aina jaksaa vaikka miten on itse lapsensa halunnut!💖💖 viisaasti kirjoitettu!
VastaaPoista