Siirry pääsisältöön

12 vuoden suhde eroon ja muutto yksiöön yksin.

Mua on oikeasti ahdistanut tää tiivis yhteiselo. Mä oon ihminen joka kaipaa omaa aikaa paljon, koska väsyn jatkuvasta kanssakäymisestä. 

Kyllä mä rehellisesti myönnän, etten ajatellut mitään poikkeustiloja ja koronaa, tai ydinräjähdyksiä tai sotaa, kun perheenlisäystä mietittiin. Mä vaan mietin, että onneksi on tukiverkostoa, jos vaikka sattuisi jäämään yksin lasten kanssa jos miehelle kävisikin jotain, tai toisinpäin. Että onneksi pystyy käymään eri paikoissa lasten kanssa. Nähdä muita. No, nyt ei oo ollut MITÄÄN näistä. Kyllähän se on toisinaan rasittanut. 



Mua alkaa ottaa päähän tää perhe-elämä. En jaksa yhtään tätä näin tiivistä eloa. Raivostuttaa puoliso, joka tuntuu tekevän kaikki väärin. Varmasti raivostutan häntä myös välillä. Mua ärsyttää kun lapset huutaa ja kiljuu ja metelöi. Mä oon saanut todenteolla tehdä töitä että olisin seesteinen äiti, koska mun tekisi mieli vaan huutaa lasten mukana ja mennä päikkäreille! Itseasiassa jos rehellisiä ollaan, niin yksi päivä huusin lasten mukana ja se oli aika rentouttavaa 😂 Lapset katteli, että no ny se meni rikki. 😆

Mä oon sanonu miehelle, että mä jätän kaiken sosiaalisen elämän taakse ja muutan ihan yksin asumaan jonnekin pieneen yksiöön metsän keskelle. Saatte jäädä tänne! En osannut antaa arviota koska olisin valmis tässä kuvitteellisessa muutossani kömpimään takaisin. Ehkä sitten kun tukiverkosto on taas käytettävissä. 


Ja eip, en edelleenkään tunne huonoa omaatuntoa siitä, että musta tuntuu tältä. Ei, se ei edelleenkään tarkoita että lapset on taakka tai heitä ei rakastettaisi. Se tarkoittaa sitä, että kun tää elämäntilanne on muuttunut arvaamattomasti, niin siihen on vaikea sopeutua. Se rasittaa. Se tekee arjesta toisinaan raskaampaa. Ei ole kontakteja, ei ole hoitajia. Enkä mä ole täydellinen ihminen, joka elää ja hengittää vain lastensa kautta. Mä kaipaan myös omaa elämää, vaikka lapset olisi mulle kuinka maailman rakkaimpia. Hyvin hoidettu Sini on yhtäkuin hyvin hoidettu äiti. 


Nyt kun koulut avataan taas, mietin silti että ei olisi ehkä paras idea laittaa lapsia kouluun, vaikka mun joka solu huutaa arjen normalisoinnin puolesta. Kaks viikkoa vaan jäljellä, tuntuu että ei oo mitään järkeä. Eri asia olisi, jos koulua olisi jäljellä vielä kuukausia. Ilmeisesti koronapelko ei ole hyväksyttävä syy olla pois, niin pitänee hakea lomaa. 

Tosin, aika hassua että kouluun oisi ok palata, kun lapsilla tuskin onnistuu turvavälit koska, no, lapset, mutta kuitenkaan edelleenkään ei saa nähdä muita ihmisiä. Ihan ok siis sadoittain kokoontua jonkun rakennuksen sisään, mutta edelleen et voi nähdä vaikka sitä yhtä sukulaista. En tajua? Mitkä fiilikset teillä heräsi tästä?

Kommentit

  1. Rasittavat ja ristiriitaiset fiilikset.
    Mutta jotain tässä on oppinut,kuinka ihanaa se normaali arki saa käydä katsomassa lapsia ja ottaa niitä yökylään,käydä äidin luona kahvilla,käydä kaupas ilman mitään tressiä
    Jos ja kun tästä selvitään niin mä
    En ehkä ikinä enää valita mistään🤔ehkä
    On vaan niin jäätävä ikävä pikkusia,haluis vaan pitää niitä sylissä ja pussata puhki❤❤❤❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Verenhukka, 3 asteen repeämä, sektio. Synnytystarinani

Meidän kuopuksen syntymään mies ei kerinnyt mukaan ja se on aika hauska tarina se! Olin vahingossa ennustanut täydellisesti miten tässä tulee käymään  😂  Mutta aloitetaan ekasta. Esikoinen :  Syntyi sektiolla, 37+3 aivan valtavien turvotusten takia. Ei ollut raskausmyrkytystä, mutta turvotus oli niin kamalaa että en pystynyt kävelemään kunnolla. Neste puski jopa jaloista ihan ulos asti, mikä oli tosi creepyä. Jalat näytti ihan vauvan jaloilta turvotuksen takia. Paino nousi kauheasti, yli 33kg.  Vauvan keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja hän hörppäsi lapsivettä keuhkoihin, joten joutui teholle viikoksi. Alkuvaiheessa vauvalla epäiltiin mm suu- ja kitalakihalkiota jostain kumman syystä, sekä munuaisten vajaatoimintaa, koska ei virtsannut vuorokauden aikana. No, ne osoittautui turhiksi epäilyiksi, vauvalla oli kaikki kunnossa. Imetys epäonnistui ja äitiys oli valtava shokki. Korvikkeella mentiin ja äitiyteen tottui pikkuhiljaa. Vauva oli 3330g ja 48cm, py 37cm

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus