Siirry pääsisältöön

”Miks piti tehdä niitä laps...” *SLAP* Keksi joku uusi solvaus

En tiedä kuinka moni teistä lukijoista on törmännyt mun videoon instassa tai facessa siitä, kun kerron kauniiseen sävyyn miten meillä menee poikkeustila lasten kanssa, mutta samalla nostelen lappuja, joissa kerron miten meillä ”oikeesti” menee. Varmaan jo arvasittekin, että se on huumorivideo. Jos ette ole nähneet, niin se löytyy esim instassa täältä tai sit facesta täältä. Jaoin videon myös yhteen facen ryhmään ja eiköhän sinnekin tullut kommenttia, että miksi niitä lapsia tehdä, jos se on sit niin rankkaa. Ei saatanan helvetti että en enää jaksa 😂 

Ilmeisesti kun kristallipalloja jaettiin siinä vaiheessa kun perheenlisäystä alkaa miettimään, en saanut omaani. En siis ole nähnyt tulevaisuuteen, että millaista arki lasten kanssa tulee olemaan ja että se arki saattaa muuttua ihan vaikka kesken elämisen niin, että se aiemmin helppo lapsiarki muuttuukin raskaammaksi. Elämää kun ei yleensä voi ennustaa. Elämä voi yhtäkkiä kesken seesteisimmänkin vaiheen heittää sulle niin ison pökäleen päin näköä, ettet millään oo varautunut siihen. Ai niin, paitsi nää fiksut kommentoijat, jotka jo etukäteen tietää millaista elämä lasten kanssa tulee olemaan ja tulee vinkumaan sädekehä kolisten siitä joka paikkaan.



Huumori. Se ei kolise samalla tavalla kaikille. Ymmärrän sen. Mutta jos sä näet Espanjaan asti että joku juttu on huumoria, mutta se ei kuitenkaan kolise sulle samalla tavalla, niin voi ristus, skrollaa ohi. En mäkään mene pahoittamaan mieltäni naistenhuoneen ketjuihin, joista tiedän että tulee paha mieli. 😂 Mulla nousee niin niskakarvat pystyyn tollasesta toisten vanhempien alas polkemisesta ja oman itsensä jalustalle nostamisesta. On se nyt saatana kumma, että kun susta tulee ulos ihminen niin susta pitäis tulla joku pyhimys, enkä puhu siitä räppäristä nyt. 

Jos kerron, että mua väsyttää tänään, tänään aion tehdä ruuhkavuosiranuja tai tilata pitsaa, en aio ku maata sohvalla tekemättä mitään ja lapsetkin saa olla isänsä vastuulla koko päivän, niin tekeekö se musta huonon äidin, jos sanon sen ääneen? Jos kerron, että tänään meillä mennään sieltä missä aita on matalin, tai kuten itse tykkään sanoa; sieltä missä aitaa ei oo ollenkaan, niin tarkoittaako se sitä, että mulla olisi rankkaa, tai että lapset olisi mulle taakka ja meidän arki on täyttä paskaa päivästä toiseen, ihan jatkuvasti? ⁣Ei. Ei todellakaan tarkoita. Se tarkoittaa sitä, että olen IHMINEN. Lapsettomanakin mulle tuli näitä päiviä ihan yhtälailla. Ihan niinkuin jokaiselle ihmiselle tulee joskus. Aina ei jaksa eikä huvita tehdä asioita perinpohjaisesti. Mutta jostain syystä sen jälkeen kun tuli äidiksi, ei oo enää yhtäkkiä ok olla joskus väsyksissä ja saamaton. Sitä mulle on nyt tässä viikko kohta toitotettu.⁣


En tiedä miten tai ylipäätään miksi mun pitäis saada sammutettua normaalit, inhimilliset tunteiden vaihtelut vaan siksi, että musta on tullut äiti. Enkä kyllä edes haluaisi sammuttaa. Haluan että voin näyttää tunteita. Haluan tuntea eri tunteita. Haluan että lapset oppivat tuntemaan. Meillä näytetään avoimesti iloa, surua, kiukkua, väsyä, jne. Niitä ihan NORMAALEJA tunteita. ⁣⁣Ja joskus meillä maataan vaan sohvalla koko päivä yökkäreissä ja syödään roskaruokaa. Eikä mua hävetä yhtään sanoa sitä ääneen. Sitä kutsutaan elämäksi. 

Kommentit

  1. En voi muuta kuin ihmetellä tuota kakkaryöpyn määrää mitä olet saanut osaksesi ihan vain jakamalla rehellisesti niitä tunteita mitä varmasti ihan jokainen vanhempi tuntee arjessaan 😮 missä on nykypäivänä ihmisten kunnioitus toisia kohtaan kun suolletaan päin naamaa mitä sattuu?
    Mä oon tosi paljon tykännyt sun blogista ja insta tilistä juurikin tästä syystä kun on niin paljon samaistuttavia aiheita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ❤️ Tosi kiva kuulla myös tätä positiivista palautetta 🙏🏻

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Verenhukka, 3 asteen repeämä, sektio. Synnytystarinani

Meidän kuopuksen syntymään mies ei kerinnyt mukaan ja se on aika hauska tarina se! Olin vahingossa ennustanut täydellisesti miten tässä tulee käymään  😂  Mutta aloitetaan ekasta. Esikoinen :  Syntyi sektiolla, 37+3 aivan valtavien turvotusten takia. Ei ollut raskausmyrkytystä, mutta turvotus oli niin kamalaa että en pystynyt kävelemään kunnolla. Neste puski jopa jaloista ihan ulos asti, mikä oli tosi creepyä. Jalat näytti ihan vauvan jaloilta turvotuksen takia. Paino nousi kauheasti, yli 33kg.  Vauvan keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja hän hörppäsi lapsivettä keuhkoihin, joten joutui teholle viikoksi. Alkuvaiheessa vauvalla epäiltiin mm suu- ja kitalakihalkiota jostain kumman syystä, sekä munuaisten vajaatoimintaa, koska ei virtsannut vuorokauden aikana. No, ne osoittautui turhiksi epäilyiksi, vauvalla oli kaikki kunnossa. Imetys epäonnistui ja äitiys oli valtava shokki. Korvikkeella mentiin ja äitiyteen tottui pikkuhiljaa. Vauva oli 3330g ja 48cm, py 37cm

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus