Siirry pääsisältöön

Jokaista asiaa ei kannata kertoa puolisolle

Törmäsin netin keskustelupalstalla sellaiseen kysymykseen, että pystyisitkö vaihtamaan puolisosi kanssa puhelimia. Että ei kuulemma tekisi edes pahaa puolisolle nähdä koko toisen sivuhistoriaa ja keskusteluita ystävien kanssa. Että nimeomaan olisi suotavaakin olla niin avoin, että pystyy näyttämään niitä viestejä, missä kerrotaan puolison olevan ärsyttävä syystä x. 

Siis mä oon samaa mieltä että kyllä on ehdottomasti hyvä olla avoin. Me puhutaan miehen kanssa melkein kaikesta. Mutta kyllä mun mielestä saa ja pitää olla edes jonkilainen yksityisyys. Olisko vähän kurjaa, että joka kerta kun vaikka univajeessa ärsyttää jopa toisen hengitys, niin kertoisin sen suoraan. Että vituttaa kun toinen joskus yskii liian lujaa. Että tänään ärsyttää taas se puoliso, eikä ees tiiä miksi. En mä ainakaan ite hlökohtaisesti jaksaisi kuunnella koko ajan täydellisen avointa keskustelua siitä, miten ärsyttävä oon. 




Joskus on hetkiä, kun voi ohimennen keskustelussa purkaa sille kaverille että ”ei saatana, mies jätti nuuskapurkin pöydälle eikä kiikuttanut sitä roskiin”. Jos me aletaan joka asiasta huomauttelemaan ja puhumaan ihailtavan avoimesti suoraan toiselle puoliskollemme, saadaan tehdä sitä hetken päästä itseksemme. 

Tokihan tääkin on yksilöllistä, mutta kyllä mä toivoisin jotain suodatinta mun miehen ajatuksiin, mitä se mulle asti kertoo. Ei joka ikistä pienintäkin juttua oo terveellistä kertoa. Isommat ärsytykset tai muut huomiot joo toki. Mutta kai jokaisella on oikeus myös omiin, yksityisiin ajatuksiin? Ei tässä kuitenkaan olla missään symbioosissa, vaikka parisuhteessa ollaan. Ja oletan, että jokaisella ystävälläkin on oikeus kertoa omia juttujaan ilman, että ne päätyy muille.



Oon huomannut, että monesti parisuhteisiin pätee samat ajatukset kuin lastenkasvatukseen. Ethän sä lapsillekaan koko ajan tuo negatiivisia ajatuksiasi ilmi joka ikisestä pienimmästäkin asiasta, vaan koitat kannustaa, tukea ja tsempata. En nyt meinaa, että tässä pitää aikuista ihmistä kannustaa ja tsempata niinkuin lasta, mutta ehkä tajusitte pointin. Kuinka nopeasti menis järki oikeesti sellaseen, että toinen koko ajan mainitsee jokaisen pienimmänkin ajatuksen ääneen asti. Eiköhän ne voi suodattaa juurikin vaikka sille kaverille, unohtaa sen jälkeen ja jatkaa elämää harmoniassa. Oisko mitään pahempaa kuin oikeesti olla se ihan kaikesta nalkuttava puoliso?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus

Kaularangan välilevyn pullistuma, oireet ja leikkaus

​ Avataanpas nyt aiheesta välilevyn pullistuma! Onkin tullut paljon toiveita lisätä tästä aiheesta oma pallura instan kohokohtiin, mutta en jostain syystä ole saanut aikaiseksi. Kootaan siis tähän postaukseen kaikki se, minkä muistan ja mitä sain kaiveltua instan arkistoista. Mistä kaikki alkoi? Tästä kaikki alkoi. Luultiin lihasjumiksi. Hierottiin ja hierottiin, eikä vaan lähtenyt kipu. Se vaan yltyi ja yltyi pahemmaksi.  En voinut maata sängyssä ollenkaan. Lattialla auttoi edes vähän. Sain lääkäristä lääkkeeksi panacodia ja sirdaludia (lihasrelaksantti). Lääkkeet eivät juurikaan auttanut ja nukuin jotain 1,5h pätkiä niiden avulla, sit valvoin. Aamut ja päivät torkuin lattialla lasten katsellessa tvtä. Huhhuh, ihan hirveää aikaa.  Lähdin päivystykseen, koska lääkkeet ei tuoneet apua, jossa sain lääkettä piikeillä. Ei auttanut, ei tuntunut missään. Jatkettiin tota särkylääke comboa siis. Menin töihin takaisin panacodin voimin (🤦🏼‍♀️) ja siellä kun kivut ei helpottaneet edelleenkään,

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady