Siirry pääsisältöön

”Ei pitäis olla niin v*tun vaikeaa”

Mä oon niin kyllästynyt siihen että mulla ei saisi olla tunteita tästä tilanteesta, koska ”ei pitäis olla niin vitun vaikeaa pysyä yhtä kuukautta sohvalla ja hoitaa ne lapset ihan ite”. 

Ei saisi valittaa siitä, että jouduit jäämään lasten kanssa kotiin, koska joku muu ei nää lapsiaan ollenkaan. Ei saisi valittaa että oot kuukauden täysin palkatta, koska joku joskus joutui lähtemään evakkoon tai sotimaan. 


Mutta tää on henkistä sotaa. Mä tiedän vallan mainiosti, että tilanne on vakava. Siksi mä täällä kotona olen lapsien kanssa. Ilman sitä palkkaa. Teen oman osani sillä, että pyrin välttelemään kontakteja ja muuta turhaa ravaamista. En oo vähätellyt tätä tautia. Mä osaan myös hoitaa omat lapseni, osaan tarjota virikkeitä.

Mutta kun ollaan enemmän ja vähemmän tässä elokuusta asti sairasteltu, viime kuukausina oikein urakalla putkeen ja ollaan oltu kotona jo ennestään jatkuvalla syötöllä, niin kyllähän tää tilanne on henkisesti raskas. Kun työ tekee mielenterveydelle hyvää ja muutenkin tuo rutiinia ja rytmitystä arkeen ja se yhtäkkiä katkeaa, kuka tietää miten pitkäksi aikaa loppujen lopuksi, niin tottakai se ahdistaa.

En ymmärrä miten tässä tilanteessa ei tunteet tunnu olevan sallittuja ollenkaan. Joka paikassa valitetaan siitä, kun valitetaan. Pitäisi olla järkevä ja suomalaisella sisulla vaan puskea läpi. Tässä on kaikilla huoli, yritykset kaatuu, tulee yt -ilmoituksia, läheisiä kuuluu riskiryhmään, ihmisiä kuolee, koko maailma ajautuu lamaan jne. Joten mun tunteet todella on tosi vähäpätöisiä. Mutta silti olen tunteva ihminen, joka haluaisi jonkun paikan purkaa fiiliksiä. Mutta kun ei uskalla. Koska ei saa valittaa.

Insta: @tornadoblogi

Kommentit

  1. Tää on tosi jännä kun toiset juuri hyökkii niiden ihmisten päälle jotka valittaa tästä et joutuu oleen kotona. Jollekkin se elämän henkireikä että jaksaa päivästä toiseen saattaa hyvinkin olla tuolla ulkomaailmassa, harrastuksissa ja työssä. Toisille oma koti voi olla vain nukkumista varten kun se elämäntyyli on se että kaikki muu tapahtuu muualla kuin omassa kodissa. Kyllä se vie väkisinkin pohjaa siitä totutusta ja vaatii ison henkisen työn että sopeutuu siihen uuteen tilanteeseen kun kaikki kiva ja onnea tuova on ns. Riistetty pois. Enkä muutenkaan ymmärrä tätä ainaista kilpailua, kenestä saa tuntua ja miltä, onko tarpeeksi suuri se murheen aihe verrattuna johonkin toiseen että sen voisi ääneen sanoa. Me ollaan tuntevia olentoja ja jokaisella meistä on siihen oikeus. Onko se sitten kivaa että kaikki väkisin hampaat irvessä pitää tunteensa sisällä ja sit yks kaks se kuppi tulee täyteen ja sillä onkin sitten vakavemmat seuraukset..? Tsemppiä sinne sun arkeesi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Ihan hassua miten ihmiset jopa tästä saa kilpailun aikaiseksi. Ja tosiaan jokainen on yksilöllinen, joillekin tää voi olla todella vaikea tilanne. Ei sitä pitäisi vähätellä.

      Poista
  2. Mustahuumori, ilman sitä, olisin hoitolaitoksella vakituisena asiakkaana joka toinen viikko lepäämässä.
    Perhe on paras ja pahin, suurella sydämmellä.
    Parhain näkyy lapsille, pahin "paska" pakataan paperipussiin ja sytytetään tuleen. Sitä saa polkea sammuksiin kaikki jotka haluavat ja valitettavasti nekin jotka ei halua.
    Mutta näin päästiin taas pahasta, ja hyvästä on taas hyvä jatkaa.
    Lapsissa on muutenki aivan liikaa rakastettavaa, niin on hyvä että löytyy valitettavaakin tasapainoksi ��
    Jatka samaan samaan malliin!
    Minä komppaan kaikki mitä olet suoltanut ja on hieno huomata että olet vieläkin suora, rehellinen ja hauska! ��
    T.(Vittuku oonki..)Vanha ystävä 20v takaa.
    P.s kuka hullu tekee 4 lasta!?
    Me tehtiin vaan 3...perä perään.
    ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! 😄 Mut just näin! Lapset on parasta, mutta toisinaan elämä on myös rankempaa ja se on ihan N O R M A A L I A elämää se! Viisaita sanoja vanha ystäväiseni 🙏🏻

      Poista
  3. Tsemppiä!

    Rohkeita ihmisiä tarvitaan, ja olet yksi heistä!

    Nostan virtuaalista kukkahattuani sinulle! 💚❤️

    Terveisin Kukkahattumummi

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Kokeilepa tätä eritstyatä kahden erityislapsen kanssa. Opettaja ei tee etäkoulua, eli kaikki opetus on sinun harteillasi. Opettajalla on koulussa avustajia, mä,tarvitsisin myös avustajan, koska kun toinen tekee väärin tai ei tajuu, käännyt, niin jo toinenkin tarvitsee apua. Sit pitäis vielä itsekin opiskella yliopistoopintoja, etäluennot ovat olleet välillä mielenkiintoisia. Onhan se niin että jokainen kokee joskus oman tilanteensa raskaana, toisen raskas voi olla toiselle vasta arkipäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kuulostaa kyllä rankalta jos ei mitään apua saa opettajilta 😨 Sinuna ottaisin yhteyttä kouluun tai jonnekin ylempään tahoon jos muu ei onnistu ja kertoisin tilanteen! Tsemppiä ja voimia sinne arjen keskelle 🥰

      Poista
  6. Luin juuur kaikki nää kolme blogi tekstiä, kun en nyt ainakaan yhtäkkiä enempää löytänyt. Oot kyllä mielestäni tosi symppis ja samaistuttava äiti ♡ kaikilla on joskus rankkaa ja tuntuu et juuri äitiyden aikana sitä oppii, mitä mielipiteitä uskaltaa julkisesti sanoa juuri sen lynkkauksen pelossa.. vaikka kuinka olisi vaan ollut maailman paskin pv, viikko tai kk.. Kun siinä heikkouden hetkellä menee kertomaan yöllisen synkän ajatuksensa elämän epäreiluudesta siihen takerrutaan kuin hyeenat ja revitään irti, että vihaat sun elämää ja joka hetki on täyttä tuskaa. Nyt varsinkin tän korona p*skan aikana, hermot kiristyt ja ahdistaa koskea naamaan, seinään, lapseen, puhelimeen, ruokaan.. pelkää hengittää lapsiaan, muita tai edes lainkaan, ettei vaan levitä koronaa. Näkee painajaisia siitä, että omat lapset on henki hievärissä ja samalla toivoo, että sais hetken vain olla ajattelematta asiaa ja elää normaalisti. Isot tsempit sulle, muista että kaikki me ollaan yhtä tasapuolisen paskoja ja hyviä.. Jos joku kysyy niin en tee tai ainakaan myönnä tekeväni virheitä. Pieni raha pulan pelko on vain hetkellinen mielen häiriö, koska ollaanhan kaikki miljonäärejä jotka voivat elää perseillä vaikka puolivuotta, syömällä joka pv jotain hummeria ja pihviä.. koska olisihan heikkous myöntää, että niinä kuukauden viimeisinä päivinä laskee mitä sitä vielä syödään. Tsempit ja muista yrittää välillä olla välittämättä muista paskaakaan. T: nuori kahden lapsen mamma

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Verenhukka, 3 asteen repeämä, sektio. Synnytystarinani

Meidän kuopuksen syntymään mies ei kerinnyt mukaan ja se on aika hauska tarina se! Olin vahingossa ennustanut täydellisesti miten tässä tulee käymään  😂  Mutta aloitetaan ekasta. Esikoinen :  Syntyi sektiolla, 37+3 aivan valtavien turvotusten takia. Ei ollut raskausmyrkytystä, mutta turvotus oli niin kamalaa että en pystynyt kävelemään kunnolla. Neste puski jopa jaloista ihan ulos asti, mikä oli tosi creepyä. Jalat näytti ihan vauvan jaloilta turvotuksen takia. Paino nousi kauheasti, yli 33kg.  Vauvan keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja hän hörppäsi lapsivettä keuhkoihin, joten joutui teholle viikoksi. Alkuvaiheessa vauvalla epäiltiin mm suu- ja kitalakihalkiota jostain kumman syystä, sekä munuaisten vajaatoimintaa, koska ei virtsannut vuorokauden aikana. No, ne osoittautui turhiksi epäilyiksi, vauvalla oli kaikki kunnossa. Imetys epäonnistui ja äitiys oli valtava shokki. Korvikkeella mentiin ja äitiyteen tottui pikkuhiljaa. Vauva oli 3330g ja 48cm, py 37cm

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus