Siirry pääsisältöön

Vessaan karkuun puolisolta

Tässä pienlapsiarjen keskellä on pinna välillä ihan helvetin kireällä. Vaikka tää on edelleen 95% ihanaa perhe-elämää ja ollaan onnellisia, niin välillä vituttaa. Kaikki. Joskus se asia voi olla vaikka ihan mitätönkin ja kuppi menee iloisesti nurin.

Mä väkisinkin huomaan esim.  vertailevani sitä kuka tekee mitäkin kotitöitä ja muita ja miks siivoaminen on yleensä mun kontolla. Sit yritän miettiä miehen näkökulmasta, että se tekee yli 8h työpäiviä, käy kaupassa ja kuskaa lapset harrastuksiin. Eihän sillä jää aikaa enää muuhun arkena.

Eli tehdään me tässä arjessa molemmat oma osuutemme ja ehkä mun miestäkin vituttaa välillä, kun kaupassakäyminen on sen kontolla. Koska jos se tuo väärää suklaata, niin kotona odottaa vaimo naama väärinpäin 😂 Viikonloppuisin tehdään yhdessä sitten se mitä keritään. Mies ehkä jopa aavistuksen enemmän, kun mua ei kiinnosta sitten yhtään enää siivota vielä viikonloppuisin, kun teen sitä arkena jo töissäkin.


Mä luokittelisin mun ja miehen suhteen aika vahvaksi. Puhutaan yleensä asioista jotka ottaa päähän tai jotka vaivaa ja yritetään ainakin parhaamme selvittää konfliktit heti. Ollaan seilattu jos jonkinmoista isompaakin myrskyä ja niistäkin selvitty hengissä, yhdessä.

Tässä ruuhkavuosien keskelläkin pitäis oikeesti muistaa että puhalletaan yhteen hiileen. Tottakai se pinna palaa välillä kun on univajetta, lapset sekoilee minkä kerkee ja ootte saanu kahdenkeskistä aikaa viimeksi kuukausia sitten. Enää ei oikein illatkaan tahdo riittää nipistämään sitä aikaa parisuhteelle, kun on niin väsyksissä töistä, lastenhoidosta, harrastuksista ja kotitöistä ym. Se on vaan iltapala naamaan ja nukkumaan.


Ja kirjoitin tätä juurikin sellaisessa tilanteessa, missä mulla meni hermot ja sit puolisolla meni hermot, lapsilla meni hermot ja kaikilla meni hermot. Menin viilentämään tunteita vessaan ja kirjoittelemaan näitä ajatuksia ylös, kun muualla ei ollut rauhaa. 😅 Kun istuin kirjoittamaan tätä ja pohdin asioita myös toisen näkökulmasta, oli olo taas suhteellisen normaali. Paskoja päiviä tulee ja menee, onneksi enemmistö päivistä on kuitenkin mukavaa ja hauskaa menoa, niin lasten kuin puolisonkin kanssa. ❤️

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Verenhukka, 3 asteen repeämä, sektio. Synnytystarinani

Meidän kuopuksen syntymään mies ei kerinnyt mukaan ja se on aika hauska tarina se! Olin vahingossa ennustanut täydellisesti miten tässä tulee käymään  😂  Mutta aloitetaan ekasta. Esikoinen :  Syntyi sektiolla, 37+3 aivan valtavien turvotusten takia. Ei ollut raskausmyrkytystä, mutta turvotus oli niin kamalaa että en pystynyt kävelemään kunnolla. Neste puski jopa jaloista ihan ulos asti, mikä oli tosi creepyä. Jalat näytti ihan vauvan jaloilta turvotuksen takia. Paino nousi kauheasti, yli 33kg.  Vauvan keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja hän hörppäsi lapsivettä keuhkoihin, joten joutui teholle viikoksi. Alkuvaiheessa vauvalla epäiltiin mm suu- ja kitalakihalkiota jostain kumman syystä, sekä munuaisten vajaatoimintaa, koska ei virtsannut vuorokauden aikana. No, ne osoittautui turhiksi epäilyiksi, vauvalla oli kaikki kunnossa. Imetys epäonnistui ja äitiys oli valtava shokki. Korvikkeella mentiin ja äitiyteen tottui pikkuhiljaa. Vauva oli 3330g ja 48cm, py 37cm

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus