Siirry pääsisältöön

Välillä tekis mieli sanoa v*tut tästä ja lähtee menemään



Välillä ottaa päähän tää kaikkien kiukuttelu, kaaos kotona, unettomat yöt ja sairastelut sun muut niin hiton kovaa, et tekis mieli hypätä rattiin ja ajaa niin kauas ku vaan pääsee. 

Monesti havahdun miettimään että mitä mä menin tekemään?! En mä osaa kasvattaa lapsia, apua! En mä saa noista järkeviä ihmisiä kun munkaan järki ei välillä riitä tähän helvetin kaaokseen ja sekasortoon mitä neljä lasta saa aikaiseksi. 




Pitikö tehdä niitä lapsia jos kerran on niin helvetin raskasta, joku varmaan miettii siellä. No ei tää enemmistön ajasta oo raskasta. Joskus vaan tulee näitä päiviä että kaikki tuntuu ylivoimaisen vaikealta ja kyllä mulle tälläsiä hetkiä tuli jo ennen lapsiakin.

Vanhemmuuteen kuuluu myös ne negatiivisetkin tunteet niiden positiivisien lisäksi. On ok välillä vittuuntua, on ok panikoida että ei helvetinperse en mä osaa tätä hommaa, apua saatana?! On ok välillä itkeä koska lapsi on ollu niin kamala (oikeesti, se uhma voi olla ihan kauheaa 😂), on ok että aina ei vaan huvita kuunnella sitä ”äiti, äiti, äiti, äiti, äiti” mantraa, jne.



Ei nää meinaa sitä, että elämä lasten kanssa olisi jotain helvettiä päivästä toiseen, kaikki kaatuis ja sulta pitäis huostata lapset jos puhuu myös negatiivisista asioista ääneen. Näistä pitäis sitäpaitsi puhua enemmänkin ääneen, koska ne mutsit jotka siellä ryhmässäkin musta puhui, tuntui myös pitävän vääränä sitä, että purkaat myös negatiivisia tunteita. Mikä on ihan älytöntä, koska kaiken sen rakkauden lisäksi meillä vanhemmilla nyt vaan sattuu olemaan myös niitä paskojakin päiviä. Koska me ollaan vaan *rumpujen pärinäääääää* niitä I H M I S I Ä

Ymmärtäisin tietysti sen, jos jakaisi aina vaan niitä pelkkiä negatiivisia asioita, mutta kyse ei edes ollut siitä. Tuntuu että rehellisyys ja asioiden molemminpuolinen esiintuominen on ihmisille edelleen joku tabu, koska vanhempana sä et vaan saa ajatella negatiivisesti. Pitäisi olla se pullantuoksuinen ”häpi mom” jatkuvasti, vaikka totuus on, että jokainen vanhempi käy myös negatiivisia tunteita läpi. 



Harvemmin meistä kukaan tarvii positiivisiin asioihin vertaistukea, joten siksi näitä asioita tulee toisinaan puitua enemmän. Tässä lapsiarjen keskellä haluaa sitä tukea muilta vanhemmilta ja tietäviä katseita, että ”hei ei se mitään! Mä tiedän JUST mitä sä tarkoitat”. Koska onhan se aika rankkaa välillä itse omanlaisena ihmisenä kasvattaa toisia ihmisiä.

Kommentit

  1. Aamen!!!!!! En ymmärrä tätä nykymaailman tarvetta koko ajan nälviä toisia, aikuiset ihmiset käyttäytyvät monesti pahemmin kuin 5 vuotiaat lapset. 😔 En yhtään ihmettele että on niin paljon uupumusta ja masennusta kun kaikki tekee kaikkensa nujertaakseen ympärillä olijoiden viimeisetkin itsetunto rippeet.. Tosi monet vertaistukiryhmätkin on mennyt siihen, että ihmiset ottaa toisten keskusteluista kuvakaappauksia ja jakavat niitä ihmisille kelle ei tarvitsisi asioiden mennä, pahentavat tahalleen toisten ihmisten pahaa oloa ja tilannetta entisestään, tullaan arvostelemaan toisille toisen kokemuksia ja murheita kovalla kädellä.. Arght!!!!
    Minun mielestä kaikista asioista pitäisi pystyä puhumaan, niin iloista kuin suruissa, jos ne negatiiviset asiat kaikki vaan patoaa sisäänsä niin ei siitäkään hyvä heilu 😬 kiva sit setviä sitä romahdusta, jonka olisi voinut välttää että voi huoletta hakea ja saada sitä vertaistukea myös niihin negatiivisiin tilanteisiin ja tunteisiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Verenhukka, 3 asteen repeämä, sektio. Synnytystarinani

Meidän kuopuksen syntymään mies ei kerinnyt mukaan ja se on aika hauska tarina se! Olin vahingossa ennustanut täydellisesti miten tässä tulee käymään  😂  Mutta aloitetaan ekasta. Esikoinen :  Syntyi sektiolla, 37+3 aivan valtavien turvotusten takia. Ei ollut raskausmyrkytystä, mutta turvotus oli niin kamalaa että en pystynyt kävelemään kunnolla. Neste puski jopa jaloista ihan ulos asti, mikä oli tosi creepyä. Jalat näytti ihan vauvan jaloilta turvotuksen takia. Paino nousi kauheasti, yli 33kg.  Vauvan keuhkot eivät olleet kunnolla kehittyneet ja hän hörppäsi lapsivettä keuhkoihin, joten joutui teholle viikoksi. Alkuvaiheessa vauvalla epäiltiin mm suu- ja kitalakihalkiota jostain kumman syystä, sekä munuaisten vajaatoimintaa, koska ei virtsannut vuorokauden aikana. No, ne osoittautui turhiksi epäilyiksi, vauvalla oli kaikki kunnossa. Imetys epäonnistui ja äitiys oli valtava shokki. Korvikkeella mentiin ja äitiyteen tottui pikkuhiljaa. Vauva oli 3330g ja 48cm, py 37cm

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus