Ne, jotka tulee piikittelemään joka asiaan, ihan aina. Oli se sitten se tyyppi somessa, joka tulee aina kommentoimaan sun juttuihin vain negatiivisesti. Tai se työkaveri, joka aina myrtyneenä viiltää sanojaan. Tai se kaikesta nalkuttava naapuri (hähää, en sanonutkaan puoliso!)
Ja se ärsyttää että sit jos pahastuu ”jostain turhasta”, niin oot vaan liian herkkä. ”Ei kannata kirjoittaa blogia sit jos ei kestä kritiikkiä” esim. Tai ”itse tuot itseäsi esille, kestä se”.
Mitä jos mä en ookaan liian herkkä, mitä jos sä oot vaan mulkku?
Mitä varten se on aina sen herkän tehtävä kovettaa itsensä niin, että alkaa kestämään ihmisten paskapuheita ja negatiivisia kommentteja? Liian usein oon myös oman herkän lapsen kohdalla miettinyt, että miksi häntä vaaditaan ”kasvattamaan vähän luonteenlujuutta”.
Liian usein se on myös koulukiusaamistilanteissa se kiusaaja, joka saa jäädä sinne kouluun ja kiusattu vaihtaa koulua tai jopa paikkakuntaa. Helvetin epäreilua ainakin mun mielestä.
Mä en jaksais aina olla se joka miettii että miten voisi muuttua kovemmaksi, miten saisi lapsellekin kovempaa kuorta. Miksi ihmeessä meidän pitäis saada? Eiköhän se maailma itsessään koveta jo valmiiksi ihan tarpeeksi.
Haastan nyt jokaisen konmarittaan hemmettiin ne ihmiset elämästään, jotka ei tuota iloa vaan ahdistusta, pahaa mieltä ja vitutusta. Ei sun tarvi toimia toisen kynnysmattona ja itsetunnon kohottajana.
Kommentit
Lähetä kommentti