Ne ruuhkavuodet?

Tajusin justiin, että en ole kertonut lapsistani oleellisia tietoja! Joten tässä pieni esittely; 

Eli mulla on kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Tytöt ovat 7v ekaluokkalainen ja ihan just 5v täyttävä päiväkotilainen. Pojat ovat juuri 1v täyttänyt ja toinen helmikuussa 3v täyttävä, sekä myös päiväkodissa. Itse olen siis töissä osa-aikaisesti tällä hetkellä, jonka varmaan päättelitte tuosta päiväkodista 😁 

Voin muuten kertoa, että ei ole mitenkään helppoa hommaa välillä taiteilla työn, harrastusten, kodin- ja lastenhoidon kanssa.  Vaikka olen osa-aikaisesti ”vaan” töissä. Kyllä mä monesti mietin, että miten ihmeessä ihmiset joilla on pieniä lapsia, tai lapsia ylipäätään, jaksaa olla kokopäiväisesti töissä. Varsinkin kun aamut alkaa aikaisin. En edes uskalla miettiä, mitä tää olisi jos olisin edelleen vuorotyössä. 

Olen siis tosiaan kiitollinen siitä että en tee sitä 8 tuntia päivässä, mutta samaan aikaan tunnen jonkinasteista häpeää, kun teen ”vaan osa-aikaista” työtä. Mistähän sekin lie johtuu, kun kukaan ei missään vaiheessa ole edes asiaa mitenkään vähätellyt. Onkohan se joku alitajuntaan iskostunut ajatusmalli, että ihmisen kuuluu tehdä työtä ja mieluiten
juurikin sitä pidempää työpäivää. En kyllä tiedä! 

Tämä on ollut kyllä meille kuin lottovoitto muutenkin, koska työpaikka on lasten hoitopaikan läheisyydessä, joten päivät ovat mukavan lyhyitä meillä kaikilla, kun ei mene matkoihinkaan aikaa. Lisäksi esikoisen ei tarvitse koulupäivän päätteeksi mennä iltapäiväkerhoon, vaan voi tulla suoraan kotiin. Miksi siis potea huonoa omaatuntoa, kun kaikki tuntuu tosi hyvältä ja siltä, että näin tän homman pitääkin mennä.