Siirry pääsisältöön

Tekstit

Miten pitää huolta parisuhteesta ruuhkavuosien keskellä?

Parisuhde ruuhkavuosien keskellä voi kärsiä aika kovastikin. Se saattaa helposti unohtua arjenpyörityksen keskellä, eikä siihen aina välttämättä jaksa panostaa sillä tavalla, miten haluaisi. Parisuhde, kuten muutkin ihmissuhteet, eivät ylläpidä itse itseään, vaan niitä tulisi aktiivisesti huoltaa.  Kuva vuodelta 2013 Miten sitten pitää parisuhde pystyssä lapsiarjen keskellä? Jokaisellahan on tähän varmasti omat hyväksi havaitut keinot ja meidän jutut eivät välttämättä toimi sitten taas toisilla. Mutta meillä parisuhdetta pyritään huoltamaan näillä tavoilla: Tukiverkosto Meillä on tukiverkosto, jota hyödynnetään siinä, jos halutaan lähteä vaikka kahdestaan syömään jonnekin. Tosin sitä ei olla tehty enää hetkeen jostain syystä. Pitäisi taas ryhdistäytyä tässä! Lisäksi lapset toisinaan menevät yökylään ja silloin saakin yleensä kokonaisen viikonlopun aikaa vaan parisuhteelle. Lounashetket arkipäivinä yhdessä Joskus mennään puolison kanssa lounaalle työpäivän aikana, kun lapset ovat koulus
Uusimmat tekstit

Kaularangan välilevyn pullistuma, oireet ja leikkaus

​ Avataanpas nyt aiheesta välilevyn pullistuma! Onkin tullut paljon toiveita lisätä tästä aiheesta oma pallura instan kohokohtiin, mutta en jostain syystä ole saanut aikaiseksi. Kootaan siis tähän postaukseen kaikki se, minkä muistan ja mitä sain kaiveltua instan arkistoista. Mistä kaikki alkoi? Tästä kaikki alkoi. Luultiin lihasjumiksi. Hierottiin ja hierottiin, eikä vaan lähtenyt kipu. Se vaan yltyi ja yltyi pahemmaksi.  En voinut maata sängyssä ollenkaan. Lattialla auttoi edes vähän. Sain lääkäristä lääkkeeksi panacodia ja sirdaludia (lihasrelaksantti). Lääkkeet eivät juurikaan auttanut ja nukuin jotain 1,5h pätkiä niiden avulla, sit valvoin. Aamut ja päivät torkuin lattialla lasten katsellessa tvtä. Huhhuh, ihan hirveää aikaa.  Lähdin päivystykseen, koska lääkkeet ei tuoneet apua, jossa sain lääkettä piikeillä. Ei auttanut, ei tuntunut missään. Jatkettiin tota särkylääke comboa siis. Menin töihin takaisin panacodin voimin (🤦🏼‍♀️) ja siellä kun kivut ei helpottaneet edelleenkään,

Yli vuoden tauon jälkeen…

… täällä taas! 👏🏻 Olin pyöritellyt mielessä blogin herättämistä henkiin uudelleen. Onpas jännä, että inspiraatio siihen tuli taas näin vuoden lopussa, kun blogi ja instatili täyttää 1.1. 2 vuotta. Paljon on kerinnyt tapahtua, se on selvä! 😅 Instagramin puolella olen ollut aktiivinen kaikki nämä ajat, kun blogin puolella on ollut hiljaista. Olen pyöritellyt ajatuksia myös vlogin, eli tubettamisen aloittamisesta. Tunnukset on jo luotu, mutta pää lyö tyhjää sisällön suhteen. Joten se on edelleen ajatuksen tasolla siis vasta.  Paljon on siis tämän yli vuoden aikana tapahtunut, mutta sitä on vaikea saada mahdutettua yhteen postaukseen. Jos pitäisi kertoa pääasiat, olisivat ne - välilevyn pullistuma kaularangassa - mielenterveysongelmien paheneminen  - taaperon käytös, jonka suhteen tunnun olevan täysin hukassa - aitispodin aloittaminen Shitty is the new black -Sariannan kanssa - Perhekuplan ylläpitäjän paljastuminen feikiksi - irtisanoutuminen työstäni Mitähän vielä… Ehkä joitain asioi

Ole äiti, ne sanoi

Ole äiti, ne sanoi. Tee lapsia, mutta älä jää kotiäidiksi, vaan jatka uraa. Älä laita lapsia kuitenkaan liian aikaisin hoitoon.  Ole äiti, ne sanoi. Ota välillä omaa aikaa, mutta älä ole erossa lapsista hetkeäkään. Miksi et ole koskaan ilman lapsiasi?  Olet väsynyt, miksi teit lapsia? Teillä on vaan yksi lapsi? Tehkää lisää, lapsella täytyy olla sisarus.  Ole äiti, ne sanoi. Kunnon äiti imettää lastaan. Etkai sä vieläkin imetä? Anna kiinteitä, mutta älä kaupasta. Kunnon äiti valmistaa soseet itse.  Jätä lasta välillä myös toiselle vanhemmalle. On tärkeää että heille syntyy myös vahva side. Hei missä sun lapset on? Miten uskalsit jättää lapsen toisen vastuulle?  Ole äiti, ne sanoi. Lapsi kasvaa hyvin myös korvikkeella, älä murehdi. Apua, etkai vaan anna korviketta? Lapset eivät saa pullolla läheisyyttä.  Käytä kestovaippoja kertakäyttöisten sijaan. Eikai teidän lapsi vieläkin ole vaipoissa? Kyllä tuossa iässä pitäisi olla jo päiväkuiva.  Ole äiti, ne sanoi... Inspiraatio saatu Be a lady

Instagramin seuraajaringeistä

Astuin tavoitteellisen somen maailmaan tammikuussa ja tutustuin seuraajarinkeihin instassa. Olin mukana näissä muutamia viikkoja, kunnes tajusin että eihän noista oo mitään oikeaa hyötyä. Haluan että mua seurataan mun oman sisällön takia. Lopetinkin siis yhtä nopeasti kuin aloitinkin näihin rinkeihin osallistumisen. On ollut aivan upeaa, että oma tili iskee ihmisiin ihan ilman mitään pakkoa seurata toisia, ilman mitään velvollisuuksia ja että porukka seuraa sua just sen takia, koska ne haluaa seurata! Se fiilis on oikeesti aivan tosi kiva. Mun jutut iskee ihmisiin, jes!  Monet laittaa myös yksityisviesteillä näitä rinkejä. Ne on sellaisia jossa siirrät oman nimen listaan ykköseksi ja ”saat satoja seuraajia” tmv kun lähetät sen eteenpäin sun instakontakteille ja he eteenpäin taas omilleen jne. Eli näitä rinkejä tapahtuu ns hiljaisestikin.  Onhan myös esim arvontoja, joissa kehoitetaan osallistumaan niin, että seuraa tiliä ja itselläkin pari yhteistyöarvontaa onkin ollut sellasia. Mutta

Sain paskaäitigeenin

Oon paska äiti. En osaa olla äiti. Mulla ei oo äitigeeniä, en halua leipoa, en halua leikkiä leluilla, en halua askarrella. Tykkään olla lasteni kanssa, mutta en tykkää mistään noista lasten jutuista. Tykkään höpöttää, kutitella, jutella, ihmetellä asoita. Kertoa lapsille elämästä. Tykkään halailla, pussata, läheisyydestä. Maata lattialla ja nauraa hassulle jutuille. Kertoa vitsejä. Onko se väärin? En tiedä. Mutta siltä se tuntuu, kun leikit ja askartelut ei kiinnosta, vaan tuntuu pikemminkin helvetiltä maanpäällä.  Jo pienenä mun sisko valitti mulle, kun en leikkinyt leluilla. Saatoin aloittaa jonkun leikin ja lopettaa melkein heti. Olin tylsä. Musta tuntuu että olin ulkona vaan koko ajan, leikkimässä pihaleikkejä, riehumassa, juoksentelemassa. En pystynyt keskittymään sisällä mihinkään tiettyyn leikkiin ja tuntuu että en pysty nytkään. Se että pitäisi leikkiä jotain ahdistaa ja ärsyttää. Oon oikeasti yrittänyt, mutta se on vaikeaa!  Tietenkään en lapsille tätä näytä niin isosti, mutt

Ajankäyttö lapsiperheessä

(Ja lisää kuvia kodin kaaoksesta  😂 ) Kun sulla on lapsia, omasta ajasta tulee todella kallisarvoista. Siis ne pienet hetket on kultaakin kalliimpia, kun saa olla iltaisin itsekseen. Taas varmaan ne, joiden mielestä ei saisi haluta sitä omaa-aikaa kun lapsia tekee, pyörittelee päätään niin että niskanikamat rutisee.  Kun koko päivän kuuntelee kiukuttelua ja tappelua, niin todellakin sitä odottaa sitä iltaa kuin kuuta nousevaa. Kun joku ei vaadi kaiken aikaa jotain ja roiku sussa kiinni. Kaikki te, jotka kommentoitte että lasten kanssa pitää olla 247, niin en ajatellut olla nyt, enkä koskaan joka ikistä tuntia vuorokaudessa lapsissani kiinni. Rakastan sitä, että saan olla myös hetken kahden, vain minä ja mun iltapalasämpyläni.  Jokainen sekunti ja minuutti on tärkeää, ennenkuin joku taas herää. Kun lapset saa nukkumaan, pitää äkkiä hyökätä sohvalle iltapalan kanssa. Pitää keritä nauttimaan siitä pienestä oman ajan rippeestä, joka on maksimissaan tunti tai kaksi illas